Open Masters Games 2026
- petritoivanen
- Mar 27
- 6 min read
Karaten Open Masters Games 2026, Abu Dhabi
Date: 11-14.2.2026
Venue: Space42 Arena

JOHDANTO
Ensimmäinen Open Masters Games vie tämän ison kansainvälisen multisport tapahtuman ensimmäistä kertaa koskaan lähi-itään. Tämä on nyt järjestyksessään 7:s kansainvälinen Masters kisa joita olen päässyt kisaamaan vuodesta 2011.
Tämä on itselleni tämän vuoden pääkisa ja toki maaliskuussa pitää toki SM-tatameille myös suunnata. Kesällä sitten taas eukkoa kantamaan jo meille perinteeksi muodostuneelle irtiotolle kun Sonkajärven Eukonkannon Maailmanmestaruuskilpailut starttaavat heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Tein blogikirjoituksen edellisestä World Masters Games kisasta vuodelta 2025 jonka voi lukea täältä minun omien sivujen blogista.
Valmistautuminen tähän kisaan oli sujunut suunnitelmien mukaan ja syksyllä otin alle yhden kisan, Finnish Openin yleissä sarjassa -75kg Masters sarjan lisäksi. Se meni hyvin ja hopealle sijoittuminen lupaili hyvää.
Tammikuun lopulla oli myös yksi valmistava kisa kun Imatralla alkoi kauden 2026 Suomi Cup. Matsit meni ihan mukavasti nuoria maajoukkueen kilpailijoitamme vastaan mutta hävisin mm. pronssimatsin lopulta niukasti 1-0.
Kisakunto oli siis testattu, tuntuma ja fiilis tulevaan oli erittäin hyvä. Kolme viikkoa enää Abu Dhabin Open Masters Games kisaan ja voin luottavaisin mielin lähteä…. Kunnes suunnitelmiin tuli mutkia matkaan. Puolisoni Joida oli tullut ensin kipeäksi, kuten kävi edelliselläkin kerralla ja ei mennyt montaa päivää kun tunne omassa kehossa alkoi antaa merkkejä että nyt on minun vuoro. Selkeästi influenssa-aalto oli löytänyt minunkin luo vaikka harvoin kipeänä olen. Minä jos yleensä tulen kipeäksi niin se on kahdessa tai max kolmessa päivässä yleensä ohi.
Tiistaina 3.2 olikin sitten jo täysi tauti päällä kovan kuumeen (38,9) kera, yskä repi keuhkoja sen minkä irti sai. Yöunet jäi todella vähiin seuraavan viikon ajalta. Tuntui että oikeesti sisuskalut tulee ulos ihan väkisin.
Sitten tuli torstain ja perjantain välinen yö 5-6.2. Heräsin joskus aamuyöllä kun olin aivan litimärkä, peitto, lakana ja tyynyliina myös ihan märkänä. Hyvä puoli siinä oli toki se että kuume oli nyt selkeästi taittumassa ja siltä osin alkoi parantuminen mutta yskä ei kadonnut minnekkään. Se jatkoi vaan repimistään. Omaan tulevaan kisapäivään olisi aikaa vielä kuitenkin 8 päivää. Ajattelin että kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu mutta samalla oli mörkö olkapäällä tökkimässä että et sinä ehkä ehdikään tästä taudista kunnolla parantua. Se jättää hetkeksi ainakin omat jälkensä, väistämättä.
Rintaa ja keuhkoja ahdisti koko viikonlopun ajan. Päätin selvittää oisiko inhalattorista apuja ja tarkkojen Wada selvittelyjen jälkeen sellaiset tohtori Pakarisen määräämänä sain. Harri varmisti vielä keuhkolääkäriltä että kaikki menee oikein. Hengittely inhalaattorin avulla hieman helpottui, yskänpuuskat myös vähän väheni mutta ei poistuneet kokonaan. Oli vähän helpompi mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Fiilikset meni ylös ja alas, turhautuminen myös nosti päätään.
Maanantaina 9.2 vedin kilpailijoille ja muille harjoitukset ja kokeilin pelata alkulämmittelyssä vähän mukana mutta kyyti keuhkoissa oli kylmää ja repivää. Ei lupaillut hyvää, miten tästä enää voi ajoissa palautua. Jos lennot olisi voinut perua niin se olisi ehkä tullut tehtyä, sen verran luottamus omaan ottelukuntoon oli jo alkanut horjumaan mutta vielä pieni toivonkipinä oli olemassa. Katsotaan nyt tämä tarina loppuun asti ja huomenna auton nokka kohti Helsinki Vantaan lentokenttää.
Finnairin siivin lähdimme 10.2 klo 14.10 kohti Dubaita. Tällä hetkellä kun tätä kisatarinan ensimmäistä osaa tässä nyt kirjoittelen niin istumme lentokoneessa ja lentoemännät tuo juuri lounasta eteen joten pian saadaan murua rinnan alle.
SAAPUMINEN DUBAIHIN
Laskeuduimme Dubaihin illalla ja meitä oli vastassa herrasmies Kilpeläisen Juha joka majoitti meidät perheensä kanssa kahdeksi ensimmäiseksi yöksi ja ystävällisesti kävi myös kuskaamassa meidät Abu Dhabiin 12.2 hoitamaan aggreditoinnin sekä sen jälkeen kisapaikalle hoitamaan rekisteröinti ja punnitus. Järjestäjät ilmoitti päivää ennen että siellä onkin 2 kilon toleranssi. Mietin että onneksi en ollut painoa vetänyt tällä kertaa alas lainkaan vaan menin hakemaan voittoa kokonaan uudesta sarjasta näissä Masters kisoissa. Kaikissa aikaisemmissa olen ollut -67kg sarjassa mutta tällä kertaa -75kg ja 55+ ikäisten joukossa.

Suuret kiitokset Juha ja Minna sekä lapset

Kisajärjestelyt olivat kaikkea muuta kun hyvin hoidettu ja jatkuvaa säätämistä aikataulujen sekä ottelukaavioiden kanssa. Selvisi myös että omassa sarjassa tulee olemaan suoraan finaali ja todella vähän kokonaisuutena oli kilpailijoita monissa sarjoissa. Koitin pyytää että yhdistäisivät maidän sarjan 50+ ikäisten kanssa jotta saataisin useampi ottelu. Mutta se ei sopinut ja toisaalta sen myös ymmärsin koska isoimmillaan voisi olla jopa 9 vuoden ikäero ja se alkaa jo merkitsemään joidenkin kohdalla tässä iässä aika paljon.
Minun sarjan kisapäivä piti olla lauantaina 14.2 mutta tämäkin yllättäen muuttui kun torstaina saatiin tietää että matsit -75kg ja eri ikäluokissa pidetäänkin perjantaina kisan kolmantena päivänä. No eihän siinä mitään. Kunto ei ollut merkittävästi kohentunut ja sen huomasi lämmittelyjen aikana. Hetken sain tehtyä tekniikkaa ihan mukavalla tehoilla mutta nopeasti puhti hävisi eikä ollut oma normaali olo mihin olen tottunut. Mutta päätin kuitenkin otella pitkän harkinnan jälkeen. Meni sitten syteen tai saveen.
Kisajärjestäjille pitää yksi plussa antaa ja se tuli kisapaikan tunnelmasta sekä lämmittelyalueesta jossa tarjolla oli vapaasti hedelmiä, vesipulloja sekä kahvia muffinssien kera. Myös ottelujärjestys näkyi monelta näytöltä selkeästi. Vaikkakin sieltä jäi yllättäen heti alussa muutama ottelu pois, syy oli se että kaikille ei ollut varmasti tieto saavuttanut että matsit onkin lauantain sijasta perjantaina. Jopa minunkin vastustaja Roberto luuli edelleen että meidän matsi on lauantaina. Kävi minulta vielä varmistamassa asian ja lähti pikaisesti juoksemaan kisapaikalta pois ja käymään hotellillaan hakemaan kisavarusteet.

VAIN YHDEN OTTELUN TÄHDEN
Vaikea oli tosiaan tämä matka valmistautumisen merkeissä noin kahden viikon ajan. En muista millon olisin ollut niin kipeenä kun erityisesti viimeisen viikon aikana. Kun vielä selvisi myös että edessä on lopulta vain suoraan finaali Italialaista Robertoa vastaan joka voitti tämän ikäluokan ja -75kg sarjan Taiwanissa kun olimme World Masters Games kisoissa 2025 niin tein pientä skouttausta millainen vastustaja on tulossa. Koitin tosiaan aikaisemmin
pyytää että yhdistäkää nyt ihmeessä vaikka 2 ikäluokkaa ja voin mennä nuorempien kanssa ottelemaan. Mutta ei sopinut. Järjestäjien jatkuvat muutokset kisojen aikataulujen ja muiden säätämisien kanssa oli kyllä ihan omaa luokkaansa jota en tosiaan ole koko noin 40-vuotisen kilpailijaurani aikana nähnyt.
Ainoa positiivinen asia oli se kisapaikan tunnelma, siitä pisteet järjestäjille.
FINAALI
Se ei mennyt alusta alkaen oman suunnitelman mukaan vaan Roberto sai alussa 6-2 pisteen kaulan. Olo oli raskas, happi ei kulkenut kunnolla eikä oma nopeus ollut lainkaan tuttuun tapaan läsnä eikä oma normaali liike / tekniikat myöskään. Tahmeaa, todella tahmeaa.
Sain noi 20 sekuntia ennen loppua kavennettua vartalopotkulla 6-4 tilanteeseen. Robertolla oli sechu eli ensimmäisen otetun pisteen etu tasatilanteessa. Jäljellä oli aikaa 5 sekuntia kun edellisen tilanteen jälkeen tuomari sanoi hazime. Katsoin kelloa ja tiesin etten yhden tai kahden pisteen suorituksilla tätä enää käännä. Roberto jos olisi taktisesti osannut toimia viimeiset sekunnit toisin niin hän olisi helposti saanut aikaa pelattua, mennä vaikka rajan yli kerran ja voittanut tämän matsin helposti.
Sekunnit kului ja aika oli loppumassa. Kävi pieni epätoivon siemenkin jo läsnä mutta tehtävissä oli vain se mitä koitan kaikille valmennettaville opettaa, tarvitaan isoja pisteitä eli Ippon, 3 pistettä jotta tappio muuttuu voitoksi. Ja näin kävi. Haastoin ja painostin Roberton nurkkaan ja hän yritti vasemmalta kiertää pois. Katkaisin sen tilan häneltä ja hän vaihtoi liikettä oikealle ja siinä oli minun paikka, viimeinen mahdollisuus. Selkärangasta lähti takajalan mawashigeri ( kiertopotku ) päähän ja vielä tuplana ihan viimeisellä sekunnilla. Tuo tilanne näkyy hyvin videolla ja säilyy itselle muistona periksiantamattomuudesta.
Aika päättyi tuomarin yameen eli lopetuskomentoon potkuni jälkeen ja mentiin viivalle. Tuomarit näytti Ipponia eli 3 pisteen suoritusta pääpotkusta kuten pitikin.
Roberto luuli vielä että aikaa on jäljellä ja lähti hyökkäämään mutta kumarsin ystävällisesti ja kiitin hyvästä ottelusta häntä. Pettymys vastustajalle oli niin kova että hammassuojat lensi suusta paiskaten ne lattiaan. Tuomarit antoivat siltä syystä hänelle vielä shikkakun eli hylkäys epäurheilijamaisesta käytöksestä. Ymmärrän tunteenpurkausta kun tilanne kääntyy viimeisellä sekunnilla tappioksi.

Iso kiitos kuuluu rakkaalle kullalleni ja koutsilleni joka vielä viimeisillä sekunnilla huusi hienosti suomeksi että jalka toimii ja toimihan se. Ja harvinainen matsi minulle koska kaikki pisteet tuli potkuista ja vähemmän itse niitä matseissa käytän. Yllätin vähän jopa itseni .

Tämä oli itselläni järjestyksessään 7:s ja voitoissa mitattuna viides peräkkäinen Masters kisan kultamitali. Ensi vuonna toukokuussa 2027 sitten Japanin World Masters Games, vihdoin ja viimein sekä Italian Como Lakessa syyskuussa on Open Masters Games sitten toisen kerran. Kuka vanhoista kisaratsuista ja mestareista on noissa karkeloissa mukana?

LOPPUSANAT JA VALMISTAUTUMINEN SM-KISOIHIN
Raskain valmistautuminen / ottelu / kisa ehkä koko 42 vuoden karateurani aikana henkisesti ja fyysisesti. Vaikka oli vain yksi ottelu. Täysin tervehtynyt en ole vieläkään vaan vaikkakin yskää ei ole enää mutta kunto ei ole vieläkään 100% tätä kisatarinaa nyt loppuun kirjoittaessani. Istun parasta aikaa meidän Infrapuna saunassa jotta saan kehoa palautettua huomiseen 28.3 pidettävään Suomen Mestaruus kisaan. Mieli ja tahto haluasi ottaa taas kaikki 3 sarjaa eli yleinen -75kg painoluokka, avoin painoluokka sekä veteraanien 50+ ikäisten avoin sarja. Mutta en ole edelleenkään siinä kunnossa jotta olisi järkeä lähteä kaikkiin sarjoihin SM-kisoihin. Mutta kokonaan en halua olla pois vaan otan pari matsia tuossa 50+ ikäisten sarjassa Jarnoa ja Karia vastaan. Isoja ukkoja vastaan pienen miehen on aina mukava otella.
Minulla on kisoissa 9 omaa valmennettavaa myös ottelemassa niin pystyn kaiken tuen heille päivän aikana antamaan, heissä on se tulevaisuus.
TULEVA MASTERS KISAVUOSI 2027
Katseet on suunnattu jo ensi vuoteen ja se tulee olemaan minulle jonkinlainen juhlavuosi lajin parissa kilpailleena koska minun ensimmäiset kilpailut oli Kuopiossa pidetyt aluemestaruuskilpailut tammikuussa 1987. Muistan siitä kisasta vain palkinnot jotka ei ole enää tallessa ja sen että olin finaalissa seurakaveria Pasi Raatikaista vastassa. Hävisin sen hansokulla eli hylkäyksellä koska löin liian pitkälle ja mursin Pasin nenän.
Keväällä 2027 on World Masters Games, Kansai Japani
Syksyllä 2027 on Open Masters Games, Como Lake, Italia
Siinäpä päätavoitteet tuolle 2027 juhlavuodelle ja toki pittäähän sitä SM-kisoihin marraskuussa 58-vuotta täyttävänä männä. Vielä ainakin kerran ja kaikkiin sarjoihin jos vaan saa terveenä ja iskukunnossa olla :)
JÄLKIKIRJOITUS
1-2 viikkoa Abu Dhabin kisan jälkeen USA hyökkäsi Iraniin ja Iran pommitti myös Dubaita ja Abu Dhabia muiden lähimaiden ohella. Onneksi ehdittiin ajoissa pois ennen tuota eskalaatiota. Olisi muuten tullut pitkä ja vähän vaarallinen kisareissu.
Toivon sydämestäni rauhaa ja raukkautta koko maailmaan ja sodille loppu.


Comments